Omituinen tunne. Olen kävelyllä ihastelemassa luontoa ja yhtäkkiä, lihavien vesipisaroiden pudotessa katolta maahan, yhdistän äänen Minecraftin slimeihin... plop plop!
Teki muuten tosi hyvää käydä kävelyllä, tuntui kuin sisältä olisi puhdistunut hieman. On se ihanaa sulkea silmät ja kuunnella linnunlaulua tai katsoa taivaalle kuinka pilvet kiitivät kovaa kyytiä. Kun kuuntelee lintujen laulua, pystyy kuvittelemaan että ympärillä luonto on vihreää. Sitä paitsi, koin haluamani pienen luonnonihmeen, kaksi joutsenta lensi ylitseni. Ne sanoivat tööt tööt..
Mietin että voisin huomenna käydä vielä kerran hiihtämässä, omaa reittiä metsässä, kun sinne ei pääse vielä kävelemään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti