Ostin ensimmäiset bambusukkapuikkoni (2.5), ja oli kauhea syyhy päästä neulomaan niillä jotain, mutta en kestänyt suunnitella mitään siihen hinkuun, joten päätin että neulon pehmolelulleni villapaidan.
Oli todella miellyttävä neuloa bambupuikoilla. Minun ainoat sukkapuikkoni ovat metalliset(?) kiiltävät, painavat, ja myös todella liukkaat. Niitä on monta kertaa kirottu kun koko puikko on sujahtanut pois työstä. Bambupuikot pysyivät työssä vaikka työtä pyöritteli miten päin. Tätä ominaisuutta oon kaivannu! :D
Ja sukkapuikoista itse neuleeseen, sitä oli todella hauska tehdä. Alussa vähän puhkin ja purkasin, kun en osannut arvioida kuinka paljon aloitussilmukoita tarvitsen. Käsialani on aika standardia, eli tulee aika saman tihyistä kuin vyötteen mukaan, mutten koskaan usko sitä! Aina teen varmuuden vuoksi vähän enemmän. :D Lankana vanhaa Novitan Tico ticoa.
Mutta alkuhaparoinnin jälkeen työ oli nopea ja pieni, sopiva tyydyttämään neulomisvimman (vaikka vieläkin huvittaisi vähän), sekä myös kivaa harjoitusta. Olen usein miettinyt kuinka hauska olisi jos jollain tutulla olisi lapsi niin olisi hyvä syy neuloa jotain pientä. Pientä työtä ei ole niin harmittavaa purkaa jos menee pieleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti